Muistan elävästi, kun aloin saada taloudellista tukea valmentautumiseen. Olin 20-vuotiaana vaihtanut lajia maastohiihdosta ampumahiihtoon, koska pidin itseäni keskinkertaisena maastohiihtäjänä. Kukaan edes lähipiirissä ei uskonut ratkaisuuni, enkä ole ihan varma, kuinka paljon itsekään uskoin.
Pohjoiskarjalaisia nuoria urheilijoita tukeva Salomaa-Säätiö myönsi minulle ensimmäisen apurahan, jonka olen koskaan saanut. Oli hienoa päästä isoon ja juhlalliseen jakotilaisuuteen, jossa sai tutustua muidenkin lajien urheilijoihin. Parin tuhannen euron apuraha ei ehkä kuulosta valtavalta summalta, mutta sillä oli siinä tilanteessa valtava merkitys sekä taloudellisesti että henkisesti.
Kun sama säätiö myönsi minulle myöhemmin vähän isomman apurahan, sain pitää kiitospuheen tuettujen urheilijoiden puolesta. Paikalla oli myös säätiön tukemia sotainvalideja. Halusin puheessani kiittää heitä siitä, että heidän ansiostaan meillä nuoremmilla sukupolvilla on ollut mahdollisuus tavoitella omia unelmiamme.
Samasta on kysymys Urheilun huipulle ry:ssä. Olen innostunut meidän toiminnastamme, koska saan tilaisuuden maksaa takaisin kaikkea sitä tukea, jota urheilijana olen itse saanut niin julkisilta kuin yksityisiltä tahoilta.
Minusta on tosi tärkeää, että Urheilun huipulle -jäsenet haluavat tukea nuoria urheilijoita paitsi rahallisesti, myös omalla osaamisellaan. Jäseninä on esimerkiksi lääkäreitä, juristeja, sijoitusammattilaisia, monenlaisten yritysten johtajia ja perustajia sekä viestinnän, median ja esiintymisen osaajia. Monissa uran vaiheissa tällaisten ihmisten apu olisi ollut todella arvokasta, jos vain olisin osannut ja uskaltanut pyytää.
Nuorena huippua tavoittelevana urheilijana minulle oli suuri apu myös Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiön opiskeluapurahoista, joita sain kun aloin opiskella Joensuun yliopistossa matematiikkaa ja fysiikkaa. Pystyin entistä täysipainoisemmin omistautumaan harjoitteluun ja leireihin sekä hankkimaan varusteita. Ei tarvinnut niin paljon enää laskeskella, miten opiskelun määrän ja Kela-tukien kanssa pitäisi tasapainotella. Huom olin silloin siis pitkälti yli 20-vuotias lajinvaihtaja ilman minkäänlaista kansainvälistä menestystä.
Tavoitteeni oli kyllä korkealla, ja tavoite vain vahvistui, kun sain livenä kuulla, kun keskimmäisellä pallilla seisoville kavereilleni soitettiin Maamme-laulua. Siitä tuli omakin toivebiisini.
En tiedä, onko huippu-urheilussa enää mahdollista menestyä ilman ulkopuolista tukea, mutta sen tiedän nyt kaiken jälkeen varmasti, että ilman uskoa omaan itseen se on täysin mahdotonta.
Kuva: Jami Ivanoff
Kaisa Mäkäräinen on Urheilun huipulle ry:n varapuheenjohtaja